Nyt tää lähtis

Stirling ⇾ Glasgow ⇾ Dubai ⇾ Bangkok ⇾ Lae Mae Phim

Matkalaukun pakkaaminen oli lievästi sanottuna tuskaisaa, mutta vihdoin mä olen valmis matkaan! Dösän, stogen, toisen dösän, lentokenttähengailun, kahden lentokoneen ja taksin jälkeen eli palttiarallaa 22 tunnin päästä (jos nyt laskin oikein, mikä on jokseenkin epätodennäköistä) lienen perillä. Tästä tulee jännää.

Edinburgh

Lupailin postailla Edinburghin-reissusta, vaikka siitä tosiaan onkin jo kaksi kuukautta, joten tässäpä tulee. Oli ihan mahtava viikonloppu, meillä oli vanhempien kanssa tosi hauskaa ja ehdittiin nähdä paljon kivoja juttuja pitkän viikonlopun aikana.

Saavuttiin Edinburghiin torstaina ja suunnattiin heti B&B 53 Frederick Streetiin, jota voin suositella oikein lämpimästi, jos joku tänne päin joskus suuntaa. Sijainti oli meille tosi hyvä, omistaja mainio heppu ja alakerran hotellin aamiainen oikein ravitseva.

Ekana iltana ei oikeastaan tehty muuta kuin käytiin syömässä läheisessä ranskalaisessa ravintolassa, jossa oli maailman herttaisin ranskatar tarjoilijana. Ruoka oli tosi hyvää, viini maukasta ja tunnelma erittäin kohdallaan. Mainio aloitus minilomalle, siis!

Oltiin saatu B&B:n omistajalta muutama must-see -tärppi, joihin turvauduttiinkin mielellämme. Mä en itse ollut jaksanut tutkia yhtään mitä Edinburghilla on tarjota, mutta paljon nähtiin ja koettiin. Ensimmäisenä lähdettiin perjantai-aamuna käppäilemään kaupungin halki Calton Hillille, jolta avautuvia näkymiä B&B:n omistaja suositteli.

Calton Hill sopi meidän suunnitelmiin sikäli hyvin, että siellä pyörähtämisen jälkeen päästiin hyvin jatkamaan pikkuhiljaa matkaa kohti Leithin kaupunginosaa. Siellä edettiin muutaman pysähdyksen kautta The Kitchin -ravintolaan, josta äiti oli varannut meille lounaan. Eli siis kolmisen tuntia kestäneen ruokakarkelon. Äidin ja isukin kanssa on sikäli kiva matkustaa, että pääsee toisinaan syömään Michelin-ravintoloissa, heh. Ruoka oli taivaallista ja seura säkenöivää.

Äiti olis halunnut käydä katsomassa satamassa olevaa purtiloa, Royal Yacht Britannia vissiin. Ei kuitenkaan koskaan päästy laivalle asti ja ilma alkoi olla jokseenkin surkea, joten päätettiin tyynesti lähteä kohti tukikohtaa. Matkalla pyörähdettiin Edinburghin Stockalla, eli House of Fraserilla. Itkin henkisiä kyyneliä keittiötarvikeosastolla, koska siellä oli vaikka mitä ihanaa tilpehööriä, mutta enhän mä tänne asuntolaan mitään puntaa kalliimpaa halua ostaa.

Perjantai-iltanakaan ei tehty mitään repäisevää, ainoastaan nautittiin House of Fraserilta ostettu pullo viiniä B&B:n turvassa ennen kuin mentiin ajoissa nukkumaan. Liikuttiin pitkälti jalkaisin koko viikonlopun ajan, joten ei ihme että väsytti jo aikaisin. Vanhempien kanssa matkustamisen toinen hyvä puoli - ei univelkoja! Taidettiin itse asiassa turvautua taksiin vain Leithistä poistuttaessa, ja silloinkin köröteltiin sillä vain osan matkasta. Edinburghin keskusta on varsin kompakti, nääs.

Lauantaina suunnattiin Princes Street Gardens -puiston läpi farmers' marketiin. Oltiin just syöty täyttävä aamupala, joten tyydyttiin vain ihailemaan silmänruokaa, mutta toi olis kyllä hauska aamupalapaikka. Mä en edes tajunnut ottaa mitään kuvia, mutta mitäpä tuosta.

Linnalle kapuaminen oli odotuksia kivuttomampaa, ja hyvin me saatiin siellä pari tuntia vissiin käytettyä. Mä diggasin ehdottomasti eniten linnan vankilassa käymisestä! Sotilaiden koirien hautausmaa sen sijaan oli jokseenkin surullinen.

Linnaseikkailujen jälkeen lähdettiin käppäilemään Royal Milea etiäppäin ja jossain vaiheessa pysähdyttiin pubiin hieromaan toimintasuunnitelmaa. Äitillä oli päähänpinttymä afternoon teasta, joten sellasta oli toki saatava. Suurkiitos älypuhelimille ja nokka kohti The Scotsman -hotellia.

Meno oli aikamoisen prameaa, tee hyvää ja naposteltavat maukkaita. Taustalla soi Louis Armstrongin What A Wonderful World. Indeed.

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan mainio. Viikonloppuun sisältyi mahdottoman paljon naurua, törkeän hyvää ruokaa, pubipysähdyksiä ja ihan vain mukavaa yhdessäoloa. Tippahan siinä tuli linssiin, kun porukat mut saattoivat sunnuntaina juna-asemalle ja lähtivät sitten itse kohti lentokenttää. Ei sitä oikein tajua kunnolla että on edes ikävä, ennen kuin pitää taas sanoa heippa. Mutta viikonloppu oli todella onnistunut, ja siksi mä oikeastaan halusinkin siitä tänne blogiinkin postata - ettei ihana reissu unohtuisi.

Lisää ihanaa reissaamista vanhempien (ja pikkuveljen, plus henkisten setien ja tätien) kanssa on tosiaan tiedossa jo tällä viikolla. En malta odottaa lähtöä!

Hups

Hei vaan, unholaan painunut blogini. Edellisestä postauksesta on kevyesti yli kuukausi. Tuntuu, että vaikka koko ajan ei olisikaan erityisen paljon mitään superjännää tekemistä, aika täällä Skotlannissa on kulunut ihan siivillä. Kolme kuukautta on mennyt ohi ihan hujauksessa. En voi käsittää.

Tänne muuttaminen on ollut kyllä varmasti elämäni parhaimpia päätöksiä. Vaikka Suomessa olevia perhettä ja kavereita on tietysti ikävä, en oo kyllä hetkeäkään katunut lähtöä. Tuntuu, että oon oikeassa paikassa opiskelemassa oikeita aineita (vaikka siihen opiskeluun voisikin ajoittain keskittyä vähän tiiviimmin, kevätsemesterillä en jätä kaikkia tärkeitä juttuja viime tippaan, niin kuin mulla on tapana - tämä on lupaus). Oon myös tavannut maailman parhaita ihmisiä. Puhuttiinkin tuossa yksi päivä Kittin kanssa, että on ihan mahdotonta käsittää, että ollaan oikeasti vasta tunnettu muutama kuukausi. Se lähti jo torstaina takaisin Unkariin, joten ei nähdä kahteen ja puoleen kuukauteen. Yhyyyyy.

Mitähän merkittävää tässä blogihiljaisuuden aikana nyt on sitten tapahtunut... Glasgow'ssa oon käynyt muutamaan otteeseen Hetaa moikkaamassa, viimeksi itsenäisyyspäivänä eeppisissä suomibileissä. Muuten ollaan menty etiäppäin aika lailla normimeiningeillä. Opiskelua, sen välttelyä ja aiheesta valittamista, kämppisten kanssa hengailua ja biletystä. Ei mitään erityisen jännää. Paitsi että voitin kolmen ruokalajin aterian tuossa viereisen asuntolan raflassa. Ilmainen ruoka, se on monumentaalista kuulkaa.

Luennot ja tutoriaalit loppuivat jo marraskuun lopussa, jonka jälkeen oli aikaa valmistautua parin viikon tenttijaksoon. Mulla oli yksi ainut tentti journalismista tämän viikon keskiviikkona, joten semesterin kaikki kouluhommat ovat jo iloisesti pulkassa. Sain jo tietää politiikan kokonaisarvosanan, johon oon kyllä hyvin tyytyväinen. Ai niin, valitsin toki kevätsemesterin kurssit, pakollisten journalismin ja espanjan (joista siis tutkintoni muodostuu) lisäksi otin digital mediaa, jota odotan erittäin innolla!

Ens viikon torstaina on tiedossa seikkailu Dubain kautta kohti Bangkokia ja sieltä Lae Mae Phimiin, jossa vietetään extended familyn kanssa joulua. Uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä palaan Suomeen, mikä on jokseenkin surrealistinen ajatus. Pakkaamisesta tulee hauskaa, kun pitää heittää laukkuun bikiniä, kesähepenettä ja villapaitaa. Täällä on vieläkin suhteellisen lämpöisää, että en edes halua ajatella Helsingin talvea...

Tässä ennen lähtöä mulla ei ole oikeastaan muita suunnitelmia kuin tämän mun kolosen siivous, pakkailun suunnitteleminen ja yleinen chillailu. Uusi matkavakuutus pitää ostaa, kunhan tilisiirto suomitililtä skottitilille on valmis. Kauheeta olla aikuinen, en tykkää.

Voisin vihdoin myös laittaa tänne niitä kuvia Edinburghista. Reissusta on kaksi kuukautta, mutta väliäkös tuolla, heh.

Ai niin. Eilen mulla oli treffit Liamin kanssa.

Stirling Castle

Yhyy, olipa ihana viikonloppu. Sain tasan viikko sitten rakkaita vieraita, kun äiti ja isi saapuivat Stirlingiin viime keskiviikkona. Ne vietti täällä vain yhden yön, joten keskiviikkona lähinnä kierreltiin kampuksella, kerrattiin kuulumisia ja käytiin syömässä simpukoita keskustassa.

Torstaina mun luennon ja seminaarin loputtua puoliltapäivin heitin laukun täyteen tavaraan ja kipitin kampukselta keskustaan, jossa porukat olivat hyörineet aamupäivän. Suunnattiin Stirlingin vanhan kaupungin halki kohti uljasta ja upeaa Stirlingin linnaa.

Linnan lippukassalla vähän jäädyttiin, kun vastassa oli herra nimeltä Tapio, joka päräytti tervehdykset varsin skottilaisesti murtaen suomeksi. Oli kuulemma myös aikoinaan käynyt Stirlingin yliopiston ja sitten jämähtänyt tänne. Random.

Päivä oli aika sateinen ja harmaa, mutta kyllähän noita maisemia kelpasi tuollaisellakin ilmalla kattella. Olin aika positiivisesti yllättynyt linnan tarjoamasta annista (vaikka £14 pääsymaksu onkin kyllä suhteellisen järkyttävä). Jos siellä olisi jaksanut tutkia jokaisen kolon ja nurkan ja lukea kaikki mahdolliset sepostukset, olisi siellä saanut aikaa kulumaan hyvinkin pitkään.

Linnaseikkailujen jälkeen me käytiin nappaamassa porukoiden matkalaukut niiden hotellilta ja suunnattiin läheiseen italialaiseen ravintolaan lounaalle ennen kuin oli aika hypätä junaan. Edinburghista vähän enemmän seuraavassa postauksessa, sieltä mulla on kuvia vähän liikaakin.

The National Wallace Monument

Viikonloppuna piipahdin International Societyn kanssa pienelle retkelle Wallace Monumentille, kuten viimeksi mainitsin.

Pytinki sijaitsee läheisellä kukkulalla, jonne kapuaminen kävi ihan mukavasta pikakuntoilusta lauantaiaamupäivänä. Täältä kampukselta kukkulan juurella sijaitsevalle lipputoimistolle/kahvilalle kävelee ehkäpä vartin verran ja itse monumentille voi kavuta niinkin nopeasti kuin viidessä minuutissa - jos siis menee suorinta tietä. Me tehtiin pieni maisemareitti näköalatasanteen kautta ja kapuamiseen meni kymmenisen minuuttia.

Siellä se häämöttää.

Tällaisen metsän halki me tornia kohti hiippailimme.

Matkalla pysähdyttiin tosiaan pienelle näköalatasanteelle, ja jo sieltä oli kivat näkymät Stirlingiin.

The Torni.

Tällainen hauska heppu kertoi meille monumentin historiasta. Olin positiivisesti yllättynyt, koska tajusin kertomuksesta kaiken paksusta skottiaksentista huolimatta. :--D (Voiks suomeksi edes sanoa paksu aksentti?)

Sieltä seinältä kurkistaa vissiin itse herra William Wallace, jonka muistoksi ja kunniaksi koko pytinki on väsätty. Tyyppi on skottien kansallissankari, joka halus itsenäisyyttä ja johti vuonna 1297 taistelua englantilaisia vastaan Stirling Bridgellä. Sisukas jäbä. Itse monumentti on rakennettu 1800-luvulla. Mel Gibsonin tähdittämä Braveheart vuodelta 1995 muuten kertoo kyseisestä hepusta. Pitänee laittaa katseluun.

£8 sisäänpääsymaksu on mun mielestä aika paljon, mutta onneksi me saatiin edes vähän alennusta ja päästiin kapuamaan tornin loputtomalta tuntuvat portaat £6.20 hintaan. Kukkulalle voi toki kavuta ilman, että raahautuu itse torniin. Tornissa on esillä kansallissankari William Wallacen miekka, joitakin installaatioita ja historiallista selitystä, mutta paras anti oli kyllä ihan ylhäältä avautuvat näkymät. 

Korkealla oltiin. 

Jee, siellä näkyy meidän yliopisto! Taaimmaiset vaaleat rakennukset on asuntoloita (joo siis noi pienet tuhrut, en jaksanut alkaa zoomailla ja rajata kuvaa uudestaan), mä majailen aika lähellä oikeaa reunaa. Vähän enemmän etualalla oleva iso rykelmä vaaleita rakennuksia taasen on yliopiston rakennuksia.

Semmonen. Tornista alas kapuaminen oli jännittävä kokemus sekin, koska kierreportaikko oli varsin kapea. Päästä hitusen heitti, kun pääs takaisin tasaiselle maalle. Mutta oli ihan hauska retki!


P.P.S. Hermot menee tähän Bloggeriin, onko kuvien ja tekstin yhteen sovittamisen oikeasti pakko olla näin tuhottoman vaikeaa?? En enää jaksa, olkoon noin. Huoh.